Syksy ja Zilga viinirypälemehu ja - hillo

 Zilga - rypäleistä mehua ja hilloa

Liki 20 vuotinen viiniköynnös kiipeilee kasvupaikkaansa reunustavissa omenapuissa jo niin korkealla ettei rypäleitä saa alas ilman tikkaita. Köynnös rönsyilee siellä täällä ja sen suuret lehdet peittävät jo toisen pienemmän omenapuun. Puutarhan kulmaus näyttää aika villiltä viiniköynnöksen kiipeillessä vanhojen, noin 70 vuotiaiden omenapuiden oksilla.

Päätin kuitenkin kerätä ne rypäleet, jotka helposti kerättyä sain. Viinirypäleitä tuli jälleen arviolta muutama kilo. Edellisen kerran (syyskuu 2021) kun rypäleet talteen keräsin tein niistä mehua ja hilloa. Nyt keräämistäni rypäleistä teen mehun ja hillon samalla hyväksi havaitulla reseptillä kuin tuolloin aiemminkin.

Jos haluat nähdä reseptin ja/tai lukea jutun, niin voit nähdä kirjoitukseni täältä.

Laitan oheen muutaman kuvan tänä syksynä keräämistäni viinirypäleistä. 

Zilgat suoraan köynnöksestä, kerättyinä täysin kypsinä maistuvat makean kirpeiltä. Niiden maussa on kuitenkin hieman punaviinin maun vivahdetta ja tiedän että niistä on viiniä tehtykin. Maistamaan en tosin ole päässyt, mutta maistaisin kyllä jos tilaisuus tulisi.

Zilga aitoviinin rypäleiden maku makeutuu kun niiden annetaan kypsyä kunnolla ihan viileisiin säihin asti. Liian aikaisin kerättyinä maku on enemmän kirpeä mutta syksyn myötä maku tosiaan muuttuu täyteläisemmäksi ja hieman makeammaksi.

Zilgan rypäleet ovat noin peukalon tai sormenpään kokoisia. Rypäleissä on 1-3 siementä ja siemenet ovat rypäleen kokoon nähden aika suuria. Yhdessä rypäleessä on siten  hedelmälihaa aika niukalti.

Mehua ja hilloa zilgoista kuitenkin kannattaa tehdä. Maku on eksoottisen erilainen, kuitenkin makea ja hyvää mm. lihan kanssa sekä paahtoleivällä, nam.

Viiniköynnöksestä saisi ehkä helpostikin enemmän satoa jos keskittyisi köynnöksen kasvuun, leikkaamiseen ja hoitamiseen yleensä. Olisikin aika mukavaa maistaa zilgan rypäleistä tehtyä viiniä - ehkä vielä joskus :)

-Madre-

Aitoviini Zilga syksyllä

Sinisiä rypäleitä

Aitoviini Zilgan rypäleet alkavat jo olla kypsiä. Ilman viilentyminen on antanut niille kaivattua makeutta. Kesän aikana viiniköynnös kurotteli puutarhakaarta kohti joten ohjasin sen kaarikehikon päälle. Siinä rypäleet tulevatkin kivasti esiin ja voi ohimennen napsia niitä.

Tänä vuonna rypäleitä tuli aiempaa vähemmän ja yksi syy lienee seetten karsinut uusia versoja kovinkaan paljon. Viinikäynnöksen hoidon  yksi  tärkeä seikka on että jos haluaa rypäleitä on sivuversoja poistettava. Eli jätetään päärunko ja siihen vahvimmat sivuversot. Viinikäynnös jaksaa tehdä suurempia ja enemmän rypäleitä jos sivuversot lehtineen eivät vie kasvuvoimaa. Myös lannoitusta viini tarvitsee ja sekin jäi itseltäni. Kastelin vain pari kastelulannoituskertaa joka on vahvalle kasville liian vähän.

Hyvin rypäleitä kuitenkin on tullut. Osa viiniköynnöksestä on löytänyt tiensä omenapuun oksille. Minulla onkin kahta satoa tuottava puu, eli omena/viinirypälepuu :)

                            

Alla vielä kuva rypäleistä noin elokuun puolen välin jälkeen. Rypäleet kehittyvät pienistä vihreistä helmistä puna-lila värittymisen kautta tummansinisiksi.

                            

Yllä jonkun vuoden takainen kuva, mutta tällaisia rypäleitä Zilga antaa. Jotkut tekevät näistä hilloa ja sokerilisäyksellä hillosta tulee kuulemma hyvää.  Itse annan rypäleiden kypsyä kunnolla ihan lokakuun puolelle asti. Kerään rypäleitä köynnöksistä sen mitä syömme ja juuri ennen syömistä. Vastakerättyinä ne ovat parhaimmillaan. Hillon tekoa taidan joskus kyllä kokeilla :)