Syyläkaktus l. mammilaria - kauniit, punaiset kukat

Syyläkaktuksen kukat näyttävät aivan tekokukilta - mutta eivät sitä ole :)

Syyläkaktukset ovat niin kauniita kukkiessaan. Nämä kukkivat ryhmässään uskollisesti, joka vuosi, maaliskuussa talvehtimispaikallaan kellarikerroksemme eteläikkunalla.

 

Jotenkin tuo kastelu, pitkähkön kuivan kauden (loka-tammikuu) jälkeen, kai laittaa kaktuksen luulemaan että nyt tuli kevät ja sateet. Kaktuksen nuput kehittyvät ja kukinta alkaa huomaamattomasti, täydellä teholla. 

Kukat tulevat aina valon puolelle, ne nähdäkseni minun täytyy mennä ulos ikkunan taakse kaktuksia ihastelmaan tai kääntää ruukkua kuten olen yläkuvassa tehnyt. Mammillaria, kukkii nyt pari viikkoa ja on todella näyttävä :)

Sinisarjat selvisivät talvesta ikkunallisessa kellarissa

Kevään vihreät sinisarjat talvisäilytyksessä - nyt kastellaan

Nyt on kellarin sinisarjoja kasteltu muutama viikko, ensin tosin antamalla suojalunta suoraan kasvien tyvelle ja nyt sitten vettä - aina kun muistan käydäkellarissa :) Todella hyvin ovat sinisarjat piristyneet. Lehdet ovat nousseet pystympään ja väri on keväisen vihreä. Kohta täytyy alkaa antamaan laimeaa kastelulannoitetta ja sitten ryhdytään odottelemaan lämpimämpiä ulkokelejä :)

Mutta huh,huh... Ongelmani tulee olemaan tuo suuri rikkoutunut ruukku. Kuten kuvastakin näkee, ruukku on aivan täynnä juuria... Ruukku menee uusiksi ja kasvi täytyy jakaa... 🤨

Sinisarjan juuret ovat todella vahvoja, mutta on silti vaikea ymmärtää että kasvi todella on rikkonut tuon ruukun. Ruukku oli syksyllä, kellariin tuotaessa ehjä joten kun tilaa tarvitaan niin luonto kyllä keinot keksii.

Pakko tuo on jakaa, vaikka se kova homma, tuon kokoiselle vahvalle kasville, onkin.  Jakamisesta varmaan kirjoitan sitten jotain... 

Joskus jopa mietin miksi mä yleensä näitä kasvatan -mietin, mietin... 🤔