Aitoviini Zilga (Vitis vinifera)

Aitoviiniköynnös Zilga - tarina keväästä syksyyn

Tähän heti alkuun tuo linkki kysyttyyn zilga-mehun ja -hillon tekojuttuun. 

Zilga kesti siirron ja juurtui uuteen paikkaan

Hankin viiniköynnöksen alunperin vuonna 2000 ja sijoitin sen kasvamaan 10m2:n kasvihuoneeseen. Se kasvoikin siellä pitkin katon harjan alustaa menestyksellisesti. Parin vuoden päästä sain siitä jo pari pientä terttua sinertäviä, kirpeän makeita rypäleitä. Tuntui mukavalta ottaa viinirypäleitä omasta viiniköynnöksestä.

Muutimme pois v.2003 ja viiniköynnös jäi sinne kasvihuoneeseen. Kävin kuitenkin myöhemmin "varkaissa" ja napsaisin rakkaasta viiniköynnöksestäni muutaman tuoreen verson...

Paikkaa viinirypäleelle ei täällä "uudessa" paikassa tuntunut löytyvän, joten laitoin taimet "jonnekin järkevään" paikkaan kasvamaan. Asetin versot syvään, hyvään ja kosteaan multaan katollisen parikeinun tolpan juurelle. Toki ensin tein tikulla taimen varren meneviä aukkoja ja sitten ihan vaan tökkäsin taimet siihen maahan. 

Kasvuvyöhykkeemme on III, joten en uskonut, että viiniköynnös koskaan, uudessa kasvupaikassaan, taivasalla, talvehtisi saati sitten menestyisi ja tekisi rypäleitä. Parempaa paikkaakaan ei kuitenkaan ollut.

Paikan ymmärsin jälkeen päin viiniköynnökselle hyväksi, koska sateella keinun katolta valui vettä suoraan köynnökselle ja vettähän viini tarvitsee. Köynnöstä lannoitin vain satunnaisesti, tuntui tuo maa olevan sopiva ilmankin. Viiniköynnös pitää vahvasta kasvualustasta joka saa olla ehkä hieman hapankin, hyvin näyttää menestyvän.

Pieni zilga v.2004-2005, tästä se lähti

Köynnös lähti kasvamaan ja teki joka kesä pitkiä versoja. Kun kirjoitan tätä juttua huhtikuussa 2020 kasvaa zilga yhä pihakeinumme tolpan juurella, keinun takana ja osin myös keinun katon alla, jonne se luikertelee. 

Zilga on talvehtinut vuosia hyvin paikallaan vaikka nuorempana, ensimmäisinä vuosina se tosin paleltui kovin. Juuri- ja alaversot kuitenkin säilyivät ja keväällä köynnös lähti taas kasvuun.

Istuttamani versot ovat 2012 (kuvat) olleet hengissä noin 7 vuotta ja tuossa samassa paikassa. Tuolloin näin ensimmäiset nuput tuossa, täysin ulkona kasvaneessa, viiniköynnöksessä. Nuppuja oli paljon, ilahduin ja innostuin kovasti näkemästäni :)

Pieniä tertun alkuja

Rypäletertun aluista pitäisi karsia liiat pois, jotta nuori köynnös jaksaa kasvattaa niistä hedelmiä.

Rypäleiden tulo alkaa (kuva alla)

On kesäkuun 26. ja sateita on tullut monena päivänä. Olen myös lannoittanut hieman ja nyppinyt tertuista useita pois. Versoista olen myös nyppinyt liikoja versoja pois ja pyrkinyt jättämään muutaman vahvemman/ oksahaara.  Joitain versoja olen typistänyt, jotta pituuskasvuun ei mene energiaa, vaan rypäleet jaksaisivat kehittyä.

22.7. on viiniköynnökseen tulossa pieniä rypäleitä

Toivottavasti lämpöä ja sadetta riittää sopivasti, jotta mahdollisimman moni terttu  kasvattaa rypäleensä kypsiksi ja hyvään kokoon.
Täytyykin kastella köynnöstä nyt ahkerammin täyslannoitteella.

Köynnöksessä on rypäleterttuja aika paljon.  Viinin versojen päähaaroja pitäisi olla vain muutama ja jokaisessa haarassa vain pari-kolme terttua.

En raaskisi niitä yhtään poistaa, toivottavasti hellämielisyyteni  ei kostaudu niukalla sadolla. 

Aitoviiniköynnös näyttää pitäneen kesän kosteudesta ja lämpökin on ollut sille sopiva. Pikkusormenpään kokoisia rypäleraakileita on monessa tertussa.

Toivottavasti lämpöä ja valoa riittää vielä elokuussa, jotta saisin maistaa oman köynnöksen viinirypäleitä   (Alakuva)

(Alakuva) Elokuun puoliväli ja rypäleet alkavat viimein saamaan väriä.

Kylmiä öitä on jo ollut, joten jännittää ehtivätkö rypäleet tänä sateisena ja viileähkönä kesänä kypsiksi asti.

Rypäleterttuja on eri kokoisia. Kypsyminen menee myöhäiseen syksyyn, mutta rypäleet ehtivät kypsyä.

Maku on aika kiva, hieman ehkä makean kirpeä. Miinuksena on rypäleen sisällä olevien siementen suuri koko. Siemenet vievät hedelmälihalta paljon tilaa, eli syötävää ei ole kovin paljon. Viiniköynnös on kuitenkin kaunis, suurilehtinen ja eksoottinen kasvi pihalla.

On lokakuun puoliväli ja viiniköynnös on saanut lehtiinsä ruskan värejä (yläkuva)

Loput, köynnökseen jääneet rypäleet putoavat pikkuhiljaa maahan. 

Viiniköynnöksen lehdillä on kaunis syysväri.

Viileiden öiden myötä rypäleet makeutuvat, mutta ovat kooltaan kuitenkin vain max. peukalonpään kokoisia. Jokaisessa rypäleessä on 1-3 siementä, joten hedelmälihaa on aika vähän. Rypälettä syödessä saa myös olla tarkkana jollei halua syödä siemeniä.

Rypäleet on kerätty ja niitä on naposteltu koko perheen voimalla. Joku on tykännyt toinen taas ei. Rypäleet ovat kirpeänmakeita ja niistä tehtävään jossain viiniäkin, onhan zilga aitoviini.

Syksyllä 2021 meidän köynnös on suuri ja reilun 15 vuotta vanha. Satoa tuli noin 4 kg.

Tein rypäleistä hyvää mehua ja hilloa, joka sopi etenkin paahtoleivälle.

Jutun hillon ja mehun teosta voit lukea tästä. Myös linkit resepteihin löytyvät samasta paikasta :)