Zilga -rypäleistä mehua ja hilloa
Liki 20 vuotinen viiniköynnös kiipeilee kasvupaikkaansa reunustavissa omenapuissa jo niin korkealla ettei rypäleitä saa alas ilman tikkaita. Köynnös rönsyilee siellä täällä ja sen suuret lehdet peittävät jo toisen pienemmän omenapuun. Puutarhan kulmaus näyttää aika villiltä viiniköynnöksen kiipeillessä vanhojen, noin 70 vuotiaiden omenapuiden oksilla.
Päätin kuitenkin kerätä ne rypäleet, jotka helposti kerättyä sain. Viinirypäleitä tuli jälleen arviolta muutama kilo. Edellisen kerran (syyskuu 2021) kun rypäleet talteen keräsin tein niistä mehua ja hilloa. Nyt keräämistäni rypäleistä teen mehun ja hillon samalla hyväksi havaitulla reseptillä kuin tuolloin aiemminkin.
Jos haluat nähdä reseptin ja/tai lukea jutun, niin voit nähdä kirjoitukseni täältä.
Laitan oheen muutaman kuvan tänä syksynä keräämistäni viinirypäleistä.
Zilgat suoraan köynnöksestä, kerättyinä täysin kypsinä maistuvat makean kirpeiltä. Niiden maussa on kuitenkin hieman punaviinin maun vivahdetta ja tiedän että niistä on viiniä tehtykin. Maistamaan en tosin ole päässyt, mutta maistaisin kyllä jos tilaisuus tulisi.
Zilga aitoviinin rypäleiden maku makeutuu kun niiden annetaan kypsyä kunnolla ihan viileisiin säihin asti. Liian aikaisin kerättyinä maku on enemmän kirpeä mutta syksyn myötä maku tosiaan muuttuu täyteläisemmäksi ja hieman makeammaksi.
Zilgan rypäleet ovat noin peukalon tai sormenpään kokoisia. Rypäleissä on 1-3 siementä ja siemenet ovat rypäleen kokoon nähden aika suuria. Yhdessä rypäleessä on siten hedelmälihaa aika niukalti.
Mehua ja hilloa zilgoista kuitenkin kannattaa tehdä. Maku on eksoottisen erilainen, kuitenkin makea ja hyvää mm. lihan kanssa sekä paahtoleivällä, nam.
Viiniköynnöksestä saisi ehkä helpostikin enemmän satoa jos keskittyisi köynnöksen kasvuun, leikkaamiseen ja hoitamiseen yleensä. Olisikin aika mukavaa maistaa zilgan rypäleistä tehtyä viiniä - ehkä vielä joskus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)