Inkalilja siirtyi sisätiloihin syksyllä, oli vielä täydessä kukassa

inkalilja siirtyy syksyllä sisälle, mutta kukinta jatkuu vielä

Amppelissa oleva inkalilja oli ollut ulkona terassilla kesän ja vielä syksyllä myös yöt, jos yölämpötilat ovat olleet yli +5 Cº .

Inkalilja on kyllä uskomaton kukkija, se ei tunnu piittaavan syksystä vaan jatkaa ja jatkaa kukintaa... kun sen lopulta nosti sisään kukinta jatkui kunnes lämpötila nousu ja valon vähentyminen alkoivat hillitsemään kasvua ja kukintaa.

Kuvassa inkalilja illalla, marraskuun alussa terassin penkillä. Siirsin sen tästä yöksi sisään...

Siirsin inkaliljan päiväksi ulos kunnes lämpötila ei sitä enää sallinut. Kylminä öinä se oli sisätiloissa, viileässä portaikossa.  Nuppuja oli vielä ja niitä tuli sisätiloissakin vielä lisää. Kuva alla.

Mutta sitten koitti pimeät ajat. Inkalilja lakastui ja rehevästä kasvusta oli vain muistot jäljellä. Tammi-helmikuussa suuri osa kasvustosta on kuivunut. 

Kuva on haikeaa katsottavaa, mutta luulen että inkalilja nousee taas.

Inkaliljan siemenet

Inkalilja tekee siemeniä ja sitä voidaankin kasvattaa myös siemenistä.

Oli yllättävää että menneenä 2021 syksynä inkalilja ei tehnyt yhtään siemeniä. Hieman harmittaa koska olin luvannut antaa siemeniä ystävälleni. 

Seuraava toimenpide on nostaa kasvi ruukustaan ja tutkia elossa olevat juurakot, Juurakot istutetaan uuteen multaan ja pääsen toivottavasti seuraamaan uuden kasvun alkamista.

...ja kun kevät koittaa - Ihana inkalilja nousee taas :)

Enpä ehtinyt nostaa kasvia ruukustaan, kun se jo taas lähtee kasvuun. 

Alakuvassa tilanne 25.3.22

Ruukku on ollut talvilevossa viileähkössä, valoisassa tilassa. Kasvia on vain kasteltu aika ajoin. Ruukussa on kuivuneita juurakoita joten uusi kasvu on harvaa, kun kuivuneet  juurakot vievät tilaa uudelta kasvulta.

Kasvutilan vuoksi kasvi täytyy nostaa ylös ja istuttaa uudelleen - laitan sen kuitenkin edelleen tähän samaan amppeliruukkuun, kasvi viihtyy siinä. 

Myös laimea lannoitus täytyy nyt aloittaa ja runsaampi kastelu. Palaan taas :)

Herätetään sinisarja kevääseen

Herätys alkaa valolla ja lumella :)

Helmikuun alkupuolella, kun valo ulkona alkaa lisääntymään, alan herättelemään sinisarjoja. Sinisarjat ovat olleet talviunilla ikkunallisessa kellarissa ja saaneet marras-tammikuun aikana vettä vain kerran tai kaksi ja erittäin vähän. Ruukuissa oleva multa on nyt rutikuivaa, eikä vesi imeydy kuivaan multaan vaan valuu multakerroksen läpi aluslautaselle.

Olenkin keksinyt keinon jolla saan kosteuden vähin erin imeytymään multaan ja se keino on LUMI.

Pari viikkoa sitten, eli helmikuun alkupuolella, hain ulkoa suojalunta ja asetin muutaman ison kourallisen lunta kunkin ruukun kasvuston keskelle. Tästä lumi sulaa parin päivän aikana ja imeytyy multaan.

Kellarissa on nyt lämpöasteita +6.8 -7.8 Cº, eli hieman enemmän kuin mitä olen siellä yrttänyt pitää. Ihanteeni olisi  +4 - 6.5 Cº. Suuremmissa lämpötiloissa ja vähällä vedellä kasvit kellastuvat enemmän.

Suojalunta tuon sinisarjoille nyt muutaman kerran parin viikon aikana. Lumi imeytyy hitaasti multaa ja kostuttaa multaa. Kohta multa imee paremmin kasteluvettä ja voin aloittaa kastelun vedellä.

Kellastuneita lehtiä napsin myös pois. Näin valo pääsee kasvustoon ja sinisarja huomaa kevään olevan tulossa.

Voiko mullan vaihtaa?

...kuten helmi-maaliskuussa kasveille yleensä tehdään. mullan voi tietysti vaihtaa... mutta sinisarjojen kanssa onkin asia hieman toisin.

Sinisarjat ovat usein aika suuria ja suurehkoissa ruukuissa niiden käsittely, etenkin  sisätiloissa on hieman hankalaa. 

Tärkeä seikka on myös että,

sinisarja haluaa kasvaa rauhassa, hieman ahtaassa ruukussa, jotta se viihtyy ja kukkii. Sinisarjan ravinnon- ja vedentarve hoituukin parhaiten kastelulannoituksella ja kastelulla. 

Tapoja on monia, mutta näillä keinoin ovat omat sinisarjani voineet hyvin, kukkineet kauniisti ja aika runsaastikin :)

 

Hyvää alkavaa kasvukautta - on aika kurkistaa kellariin

Sinisarjan kuivuneet kukkavarret

No minä kurkistin ja huh, olipa sillä kuivan ja keltaisen näköisiä sinisarjoja. Onneksi hyvä määrä lehdistä oli kuitenkin vielä vihreitä eli sinisarjat olivat elossa. Pitkät kuivuneet kukkavanat sojottivat keltavihreyden keskeltä sinne tänne, on aika katkaista ne ja heittää "pellolle"...

Jos on kiinnostunut siemenlisäyksestä kannattaa kukinnot tarkistaa ennen pois heittoa, josko niistä löytyisi siemeniä.

Sinisarjojen siemenlisäys on mahdollista mutta vie aikaa ennen kuin siemenestä kasvaa ja saadaan kukkiva sinisarja. Kasvun seuraaminen on mielenkiintoista, joten jos halua on niin kannattaa yrittää :)

Toinen havainto talviunikellarissa oli särkynyt ruukku. Sinisarjan vahvat juuret olivat puhkaisseet ruukun kylkeen reiän.

Olen tässä blogissa kirjoittanut sinisarjojen ruukun vaihdosta ja siitä miten sinisarja kukkii parhaiten hieman ahtaassa ruukussa. Ahtaalla ruukullakin on rajansa...

Näin saattaa käydä jos/kun ruukkua ei vaihda ajoissa.

Kuvan vahva yksilö on neljästä minulla olevista sinisarjoista suurin, vaihdoin sille suuremman ruukun joku vuosi sitten. Tämä sinisarja kukki todella kauniisti viime kesänä.

Tämä suuri ruukku painaa paljon, ja siirtäminen on jo hankalaa, joten kovin suuria ruukkuja en voi pitää... Kivoja, kevyitä ja kohtuuhintaisia ruukkuja on vaikea löytää... joten tulee pulmallinen kysymys...

Mitä tehda suurelle sinisarjalle?

Jos ja kun sinisarja on jo niin sanotusti, liian suuri, mitä tehdä.  Enää suurempaa ruukkua ei tahdo eikä oikein löydykään... näin ollen tulee väkisinkin eteen kasvin juurakon jakaminen.

Itselläni on nyt juuri tuo jakamistilanne ja mitä sitten jakamisen jälkeen... Kun omistaa jo neljä suurehkoa sinisarjaa ja yhden pienen niin eiköhän nuo riittäne... :)

Kaikki sinisarjani ovat alkuperäistä maatiaislajia, ja lisätty vanhasta emokasvista sen 20 vuoden aikana jona sinisarjoja minulla on ollut.

Juurakon jakamisessa on kova työ, mutta jos saisin tuon suuren ruukullisen jaettua esim. kolmeen tai neljään hyvän kokoiseen juurakkoon niin...  🤔

Palaanpa tähän jakamiseen myöhemmin...

Sinisarja ja yllättävä yöpakkanen

Voi, unohdin pakkasharson !

Ensimmäiset yöpakkaset olivat lokakuun puolen välin paikkeilla. Sinisarjat olivat edelleen ulkona pihamaalla ja minä unohdin laittaa niille pakkasharson. Huh!

Kun aamulla heräsin ja huomasin että lämpötila oli -1º C niin pelästyin oikein todella.

Kurkkasin ikkunasta ja näin yhden sinisarjoista lehdet lupsallaan. Se oli pihan kylmimmässä kohdassa ja sanonta "Alavilla mailla hallan vaara" nousi mieleen. Pakkanen oli purrut mutta ei onneksi pahasti.

Helpotuksekseni sinisarja oli noussut entiselleen päivällä, se oli aivan kuin pakkasta ei olisi ollutkaan :)

Suojaan sinisarjat yleensä harsolla etenkin yöksi, jos/kun lämpötila on laskenut 0:n lähelle tai kylmä yö on tiedossa. Huomaan nyt että, ainakin kertaluontoisesti, sinisarja kestää pientä pakkasta. 

Siirrän sinisarjat nyt sisätiloihin. Minulla ne talvehtivat ikkunallisessa kellarissa jossa lämpötila pysyy noin +4 -7º C koko talven. Sinisarjan talvehtimisesta kellarissa voit lukea tästä

Inkalilja kukkii pitkälle syksyyn

 Inkalilja on ihmeellinen, kaunis ja kestävä

Inkaliljalle viileätkin lämpötilat ovat mieluisia, kukinta jatkuu viileydestä huolimatta. Yölämpötilat ovat täällä Päijät - Hämeessä olleet +5 - 9 ºC luokkaa, päivällä hieman yli +10º C astetta.  Inkalilja menestyy ulkona vielä parinkin asteen lämpötiloissa, mutta pakkasesta sekään ei pidä.

Kasvissa on yhä nuppuja ja se kukkii terassilla suurin kukin.  Lannoitin inkaliljaa viimeksi elokuussa jolloin se sai kastelulannoitetta, mutta sen jälkeen se ei ole lannoitusta saanut.

Kastelen joka päivä kohtuullisesti. Inkalilja ei saa kuivua kokonaan. Kohtuullinen kastelu syksyn viileissä säissä on kasveille muutenkin tärkeää. Kasvit kestävät paremmin kylmää kun niiden nestejännitys on kunnossa. 

Se saa olla amppelissaan ulkona niin kauan kuin lämpötila on parikin astetta plussan puolella. Sitten siirrän amppelin sisään, valoisaan ja hieman huoneen lämpötilaa viileämpään huoneeseeen.

Inkaliljan siemenet kypsyvät vasta myöhään syksyllä. Kun siemenkodat ovat kuivuneet ja avautuneet otan niistä pieniä mustia siemeniä ja laitan multaan. Siemeniä peitetään ihan vain vähäisen ja pidetään kosteana.

Kuvassa nuori inkalilja ensimmäisenä vuonnaan. Kasvi on kasvatettu viime syksyn siemenistä. 

Aikuisesta yksilöstä saadut siemenet istutettiin kosteaan multaan. Siemenet itivät kovin hitaasti mutta jo lopputalvesta eli maaliskuun alussa mullasta näkyi nousevan jotain vihreää. 

Siirsin taimet noin 5-7 cm:n kokoisina, toukokuun alussa, kasvuastiassaan ulos terassille (terassi ei ole lasitettu).  Tämä nuori inkalilja on yhä kasvuastiassaan ulkona terassilla, mutta oletettavasti siirtyy sisälle viikon parin sisällä.

Siemenestä kasvatetun inkalinjan kukinta 

Tämä siemenistä kasvatettu inkalilja ei kehittänyt ensimmäisenä vuonna nuppuja.  Toivottavasti nuppuja ja kukkia tulee ensi kesänä.  

( Päivitys  eli lisäys tekstiin tehty 2.11.2021. 

Olen nyt parin viikon ajan siirrellyt inkaliljoja sisätiloihin ja taas ulos terassille sään mukaan. Kun yölämpötila on ollut +5 -9 C º  välillä ovat kasvit olleet myös yön ulkona. 

Joku päivä sitten huomasin että myös nuori inkalilja on tehnyt ensimmäisen nuppunsa.

Jos nuppu aukeaa niin se todennäköisesti aukeaa sisätiloissa sen verran alkaa ulkona olemaan jo viileää. Täytyy kuitenkin muistaa että inkalilja pitää viileästä, liian kuumassa ja aurinkoisessa paikassa se ei menesty.)

Palataan taas kun voin näyttää inkaliljan siemenkotia ja pieniä siemeniä :)

Zilga - mehu ja hillo

Mehua ja hilloa Zilgan rypäleistä

Pihallani kasvaa noin 15 vuotta vanha köynnös aitoviini zilga. Hyvän kesän jäljiltä satoa tuli reilu 4 kiloa. Tein mehua ja hilloa.

Seurasin mielenkiinnolla myös rypäleterttujen lisääntyvää määrää, rypäleiden kokoa ja niiden kypsymistä.

Tänä vuonna köynnös aivan villiintyi kasvamaan.

Terttuja oli tulossa paljon. Olin leikannut köynnöksestä liikoja versoja pois, samoin kuin olin harventanut terttujen määrää versoissa. Rypäleet kasvavat hieman isommiksi kun niitä ei ole liikaa.

Tänä vuonna keräsin poikkeuksellisesti kaikki rypäleet, paitsi niitä joihin en ylettynyt. Zilga nimittäin kiemurtelee omenapuun yläoksissa joten ylimpiä rypäleterttuja on vaikea saada poimittua.

On mukavaa kun pihalla kasvaa iso viinirypäleköynnös, mutta kasvupaikka voisi olla näyttävämpi - esim. pergolassa katolla... tosin taimen istuttaessani en voinut arvata että viinirypäle menestyy näin hyvin Lahden korkeudella.

Noin 4 kg:sta rypäleitä sain laimentamatonta mehua reilun litran ja jäljelle jääneestä hedelmälihasta tuli hilloa noin 500g.

Mehussa ja hillossa on hieman punaviinille vivahtava maku, onhan kyseessä "aitoviini", ainakin nimessä. 

Mehuun laitoin kohtuullisesti sokeria, joten sitä voi käyttää myös ruoan kanssa, ei siis ole liian makeaa.

Hillon kuvittelisin olevan ihanaa paahtoleivällä tai grillatun lihan kanssa - ja se olikin sitä 😋

Rypälemehun ohje on kotikokin ohje jota hieman muuntelin. 

Rypälehillon ohje on myös kotikokin ohje.

Kaunis, kukkiva sinisarja elokuussa

Kukinta-aika on parhaillaan

Sinisarja on rehevä, vihreä ja kukkiessaan todella näyttävä. Rankka syksyinen ja keväinen, raskaiden ruukkujen siirtäminen kellarin ja ulkoilman välillä unohtuu kun katselee sinisarjan kauniita kukintoja. Kukinta on nyt elokuun alussa lähes parhaimmillaan.

Suurimman ruukun kuusi pitkää kukkavanaa, ei mahdu kaikki kuvaan... 

Suurimman osan päivää sijaitseva sinisarja lähti kasvattamaan kukkavanoja ollessaan omenapuiden katveessa, puolivarjoisassa paikassa. Se keräsi siellä kosteutta, sai ravinteita ja lämmin kesäsääkin oli oikein suotuisa sinisarjalle, kukkavanat kasvoivat... 

Siirsin sinisarjan ulkoportaiden päähän aurinkoiselle paikalle ja jatkoin kastelua, etenkin tuon kuivan ja sateettoman kelin aikaan. Kukinta on nyt alkanut ja sinisarjahan kukkii ihan lokakuulle asti.

Lannoitusta voi tosin alkaa jo vähentämään, mutta ruukuissa kasvavien ja kellariin siirrettävien sinisarjojen lannoituksen kanssa on hieman toisin kuin ulos puutarhaan talveksi jäävien kasvien kanssa, eli ei ole niin tarkkaa.

Kylmien tullen sinisarjat siirretään kellariin ja ne vaipuvat siellä lepoon valon ja lämmön vähentyessä. 

Kolme muuta sinisarjaani kasvavat pihan varjoisammassa osassa ja kukinta on niilläkin alkanut mutta ovat kasvupaikan vuoksi kukinnassa hieman jäljessä. Selkeästi huomaa, kuinka valo vaikuttaa...

Laitan myöhemmin pari kuvaa noista muista sinisarjoista, kunhan aukeavat kunnolla :)