Sinisarjan kasvuvaatimuksia etsimässä

Sinisarjan luontaiset kasvuolosuhteet ja kasvuvaatimukset

Alempana myös sinisarjan kukinnasta ahtaassa ruukussa

Sinisarjan kukkavanojen nousua odotellessa etsin netistä tietoja sinisarjan kasvuoloista luonnossa, mutta kovin niukasti tietoa löytyi.

Azoreilla, Madeiralla, Uudessa-Seelannissa ja vastaavilla rehevillä ja ravintorikkailla kasvupaikoilla sinisarjat kasvavat laajoina ryhminä ja kukkivat paljon. Vaikea uskoa, että se luonnonvaraisena kasvaessaan on monin paikoin rikkakasvi, joka leviää, leviää...

Kuva Azoreilta

Azoreilla ja Madeiralla sinisarjoja kasvoi lähes joka paikassa. Ostin Madeiralta, vuonna 2004, pieniä juurakoita valkoisesta sinisarjasta, sekä Madeiran lilja-nimisen juurakon. Istutin nämä minulla aiemmin olleiden vanhempien ja pienempien, sinisten sinisarjajuurakoiden joukkoon samaan ruukkuun kaikki. 

Ikävä kyllä, valkoinen sinisarja, kuten Madeiran liljakaan eivät koskaan kukkineet, ne aivan kuin  hävisivät muiden juurakoiden joukkoon.

Tämä kyseinen "sekaruukku" on kasvustoltaan pienin ja tainnut jäädä pienemmälle huomiollekin, kuin kaksi isompaa sinisarjaruukkua.
Sinisarjatietoja etsiessäni huomasin, että on olemassa tarhasinisarjaa ja Afrikansinisarjaa.

Sinisarjoista löytyy kapea sekä leveälehtisiä lajikkeita. Taisi tuo tarhasinisarja olla matalampi ja leveämpi, kun taas Afrikansinisarja korkeampi ja kapeampi. Tiedä varmasti, kauniita ovat joka tapauksessa.

Viherpeukalot.fi:ltä tässä joitain hoito-ohjeita, jotka minäkin aikalailla tunnustan.

Hiekansekaista multaa suositellaan, mutta omilla sinisarjoillani kasvualusta on selvästi multavoittoista.

https://www.viherpeukalot.fi/?s=20&id=189&hakuehto=rn7

Kuva Madeiralta, tässä kasvupaikka oli aika vaatimaton.

Suomessa jo vuosikymmeniä koristekasvina ollut sinisarjan "perinne" lajike on löytämieni tietojen mukaan juuri tuo sinikukkainen ja leveälehtinen lajike.

Perinteinen sinisarja kukkii kerran kesässä ja kukinto kestää pitkään, useita viikkoja, syksyyn asti. 

Toiveita kuulemani mukaan on, että jatkuvasti, koko kesän kukkiva lajike olisi kehitteillä.

Vinkki sinisarjan kukkimiseen:

Sinisarja kannattaa kasvattaa ahtaassa ruukussa, koska se pitää ahtaasta ruukusta ja kukkii. Tähän toteamukseen olen törmännyt monilla sivuilla ja huomannut tämän kokeilujen kautta itsekin.

Vinkki ruukunvaihtoon:

Ahtaaksi käynyttä ruukkua ei välttämättä kannata vaihtaa suurempaan, vaan suuresta  juurakkopaakusta leikataan vain esim. neljännes pois ja kasvi laitetaan takaisin samaan ruukkuun. Täten saadaan kasvi kukkimaan ehkä jo heti seuraavana kesänä.

Viileästä ja valoisasta talvehtimispaikasta ollaan myös kovasti samaa mieltä, muutoin kukkia on turha odottaa. Jotkut ovat tosin onnistuneet talvehdittamaan sinisarjan pimeässäkin mutta kasvin vihreys katoaa pimeässä enemmän...

Alla linkki artikkeliin, joka kertoo paljon sinisarjan juuriston vahvuudesta. En enää ihmettele, etten  meinannut saada täyteen kasvanutta ruukkua tyhjennettyä pari vuotta sitten.
Juuria oli täydessä ruukussa paljon, todella paljon ja ne ovat vahvoja:

"Sahalla sinisarjaa jakamaan" linkki 
http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Kukat-taimet/Sahalla-sinisarjaa-jakamaan-50385

Täynnä juuria, vaihto uuteen ruukkuun

Tämä tällä kertaa. Nyt vetäydyn taas ihmettelemään kasvun ja/tai kukkimattomuuden ihmettä... 

Hyvää ja ihanaa kasvukesää kaikille meille puutarhaan koukkuuntuneille.

Sinisarja - juurakon koko ja hinta

Helsingissä puutarhamessuilla 2016 myytiin hieman suurempia sinisarjojen juurakoita. (kuva alla )

Hinta 25 euroa tuntui paljolta, kun toisaalla pyydettiin 8 euro.  Kun sitten vertailin näiden kahden eri hintaisten juurakoiden kokoa, oli kokoero aika selkeä.

Onhan se niin, että pienen/nuoren juurakon kukintaa saa odottaa monen monta vuotta, mutta isompi saattaa, ruukkuun kotiuduttuaan, tehdä kukat jo muutaman vuoden kuluttua  :)

Olisi todella mukava kuulla teidän kokemuksia sinisarjojenne kukkimisesta. Vaikka itselläni on jo kaikenlaisia kokemuksia näistä kaunokaisista, niin aina on mukava kuulla mitä muille kuuluu. Laittakaa siis kommenttejanne ja vinkkejänne. Kiitos.  :)

Näissä ahtaissa kiviruukuissa sinisarjat tykkäsivät kukkia

Sinisarja kellarissa - valmistautuminen kevääseen alkaa

Talvea ikkunallisessa kellarissa viettävät sinisarjat ovat maaliskuun alussa aika hurjan näköisiä

Hinteliltä näyttävät varret, paljon kuivuneita, kellastuneita lehtiä, vaikea kuvitella näitä vahvoina ja runsaslehtisinä puutarhan kaunistuksina. Ikkunasta tulee kuitenkin jo valoa...  kasvit kääntyvät määrätietoisesti valoa kohden, nyt ne tarvitsevat lisää kosteutta ja kastelua.

Kellarin lämpötila on vaihdellut noin +5 - 7 º C välillä. Kasveja en ole varsinaisesti kastellut, mutta olen laittanut niiden juurelle reilusti lunta tammikuussa ja uudelleen nyt maaliskuun alussa.

Lumi sulaa vähin erin ja herättelee kasvit. Liika vesi vähässä valossa ja viileässä tilassa saattaa mädättää kasvit. Reilummin vettä annetaan, kunhan kevät etenee... :)

Kiireisen puutarhurin pelastus - helppo puutarha

Puutarhani jäi kiireisen viime kesäni vuoksi hyvin vähälle huomiolle. Nyt etenkin huomasin, kuinka hienoa on, jos puutarha on suunniteltu helpoksi. Helppo puutarha on kiireisen omakotiasujan ja -puutarhurin pelastus, koska se tulee toimeen lähes omillaan. Suurta hoitamista ei tarvita, kunhan nurmikon ajaa säännöllisesti.

Pienet rikkaruohojen alut kitkin alkukesästä, mutta sitten... sitten kasvit olivat oman onnensa nojassa, hyvä kun nurmikko tuli ajettua. Huomasin jälleen kerran miten tärkeää on juuri kesän alussa kitkeä tarkkaan nuo kasvamaan lähteneet rikkaruohot ja niiden juuret etenkin. Näin ne eivät pääse kasvamaan suureksi, eivätkä työntämään vahvoja juuriaan syvälle maahan.
Jos tilaa on, niin ovathan esim. voikukat kauniita ja herkullisia villivihanneksia.

Ikäviä ne ovat siemennysvaiheessa, kun siemeniä kantavat "laskuvarjoilla" varustetut hahtuvat lentelevät joka paikkaan ja valtaavat näin myös parhaimmat kukkapenkit.  :/

"Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa". 

Annan mukavien/siedettävien kasvien kuitenkin kasvaa siellä missä ne hyvin kasvavat, näin saan helpon puutarhan. Lisään samaa lajia näihin paikkoihin, mutta kitken ns. epäsopivat kasvit näiltä alueilta pois tai istutan nämä "väärät lajit" muualle, jos haluan niiden säilyvän.

Monilajiniittykin on kaunis, siellä kasvaa kaikenlaista ja väristä, sulassa sovussa.

Niittykin vaatii hoitoa ja liikalajien kitkentää. Puutarhakarkulaiset, esim. lupiini ja voikukka, pääsevät helposti valtaamaan alueita itselleen.

Tämä oli ylistyspuhe helppohoitoiselle puutarhalle, joka on kiireisen/laiskan puutarhurin pelastus. 

Jos kasvit kasvavat kauniisti niiden luonnollisilla paikoilla ja sopivat näihin paikkoihin antaa niiden olla. Ei toivotut kasvit kannattaa kitkeä pois ja saada näin aikaan vaikka luonnon niitty heinineen ja kukkineen.

Toivottavasti kesällä 2015 ehdin kuitenkin hoitamaan puutarhaani edes hieman enemmän...


Kiinalainen sanonta:
"Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää"

Risiini oli jännittävä kokeilu, mutta myrkyllinen...

Myrkyllinen risiini jäi kylvämättä

Tänä kesänä en kylvänyt risiinejä, enkä istuttanut yhtään tainta.
Syynä oli se, että yllättäen risiineistä tuli siemeniä niin runsaasti, ne kypsyivät ja osan talvetin viileässä kellarissa, osan ulkona erään pensaan juurella.

Keväällä, huhtikuun lopulla meille tuli  koiran, aussien pentu, joka kaivaa ja tonkii kaikki paikat... Arvaatte varmaan miten tässä kävi...  Pentu löysi risiinin siemenet ja oli jo yhtä mussuttamassa, kun tajusin mitä sillä on suussa.  

Huh! Onneksi sain siemenen pois pennun suusta, eikä mitään vahinkoa sattunut. Tästä kuitenkin viisastuneena poltimme kaikki siemenet.  Siemenien polttaminen on varmin tapa päästä kookkaista siemenistä eroon.

Uusia kasveja en enää laittanut. Risiinin siemenet ovat eritäin MYRKYLLISIÄ ja ne ovat myös  vaikeita hävittää.

Lasten ja koiran pentujen kanssa ei voi koskaan olla liian varovainen, joten ei enää risiinikasveja meille, ainakaan vähään aikaan, vaikka ne näyttäviä kasveja ovatkin.

Lumikärhö männyn juurella

Lumikärhö - kasvupaikkakokeilu männyn juurella

Vanhaa tekstiä päivitetty 30.9.2020

Kesällä 2013 istutin toisen lumikärhön männyn juurelle.  

Kirjoitan tämän postauksen tästä aiheesta koska kasvupaikka männyn juurella ei ole kärhölle lainkaan omiaan. 

Hyvällä huolenpidolla, kastelulla ja lannoituksella kärhön voi saada tällaisessakin paikassa kasvamaan.

Älä tee niin kuin minä tein, vaan tee niin kuin pyydän tekemään:

Iso mänty vie veden ja istutuskuoppaa on vaikea sen juurelle saada kaivettua kovinkaan syväksi. Menestyäkseen kärhö vaatii ravinteita, syvän mullan (kuopan syvyys 50cm), lisäksi kosteutta ja suojaa juurilleen.

Männyn juurella kasvualusta on melko köyhää, joten lisäsin kuoppaan, männyn juurten lomaan hieman multaa. Kärhön tyvelle ja juuria suojaamaan istutin keijuangervon.

Mitä olisi pitänyt tehdä?

Lumikärhö olisi todennäköisesti pärjännyt männyn juurella JOS;

kasvukuoppa olisi alunperin ollut syvempi, multavampi ja olisin säännöllisesti lannottanut sekä kastellut kasvia. 

Kärhö ei ole kuivan ja karun paikan kasvi, mutta ahkeralla työllä ja hyvällä huolenpidolla sen voisi saada tällaisessakin paikassa menestymään. 

Keijuangervo on paikalla edelleenkin eikä kaipaa ihmeemmin hoitoa.

Yleisesti kärhöjen istutuksesta:

Kärhöjen arka juuristoalue tulisi aina suojata ja hyvä olisi jos juuristoalue pysyisi kosteahkona. Kasvin tyvelle ja juurten lähelle hyviä kasveja ovat muut kärhöt, pensaat ja perennoista esim. kuunlilja tms.

The End  :)

  

Risiinin siemenkodat kypsyvät

Risiini ei Suomen kesässä useinkaan ehdi saada siemenkotiaan kypsiksi. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että taimistolta hyvin kehittyneinä ostamani taimet ehtivät sen tehdä...

Kypsien siementen kanssa saa olla varovainen... ne ovat myrkyllisiä. Parhaiten siementen hävitys tapahtuu polttamalla.

Risiinit jäivät kylvämättä

Seuraavana kesänä en risiinejä kylvänyt, enkä taimia istuttanut.
Syynä oli se, että yllättäen siemeniä tuli viimeksi runsaasti, eli kaikki siemenet kypsyivät. Osan siemenistä talvetin viileässä kellarissa, osan ulkona erään pensaan juurella.

Keväällä, huhtikuun lopulla meille tuli koiran pentu. Pentu kaivaa ja tonkii kaikki paikat... Arvaatte kai miten kävi...  Edvin löysi risiinin siemenet ja oli jo yhtä mussuttamassa, kun tajusin mitä sillä on suussa. Säikähdin todella.

Onneksi sain siemenen pois pennun suusta, eikä mitään vahinkoa sattunut. Tästä kuitenkin viisastuneena poltimme kaikki siemenet, koska siemenistä ei muuten pääse varmuudella eroon.

Uusia kasveja en enää kasvattanut, koska siemenet ovat niin MYRKYLLISIÄ ja ne ovat vaikeita hävittää.

Lasten ja koiran pentujen kanssa ei voi koskaan olla liian varovainen, joten ei risiinejä meille, ainakaan vähään aikaan, vaikka ne todella kauniita ovatkin.  :)